Vuonna 2012

Tilallamme harjoitetaan nyt sahaus- ja matkailutoimintaa.
Sahasta vastaa Harri-isäntä ja matkailusta Anne-emäntä. Vuoron perään auttelemme toisiamme.
Pellot ovat vuokralla.

Nuoriso muutti syksyllä 2010 "maailmalle".
Harrin vanhemmat asuvat edelleen tilalla.

Monenlaisia vaiheita on koettu tällä tilalla. Niin menneinä aikoina kuin meidän nykyisen isänparinkin aikana.
Joitain tuulimyllyjä olisi saanut jättää rauhaan, mutta mistäs sitä koskaan tietää... Elämänmakuista tämä on!

Historiaa Hirvikosken tilasta
(entisestä Ruohomäen tilasta)

Ruohomäen tilan nimi ilmestyy Merikarvian kirkonkirjoihin 1850-luvun lopulla, jolloin Filppulan Takalasta lähtenyt torppariperhe Mikko Matinpoika ja Anna Sofia Norrland perheineen sai muuttaa Grönbäkin omistamaan Ruohomäen tilalle. Paikka epäillään olleen asuttu jo 1600-luvulta lähtien. Sijaitsihan se kalaisan puron tuntumassa. Vielä 1900-luvun alkupuolella haukia polskutteli kevättulvan aikaan laskuojissa ja jopa sarkaojissakin. Norrland muutti siis Ruohomäkeen, mutta varmasti ei tiedetä tulivatko he kylmään korpeen vai autioon torppaan.

Norrlandin perheen viidestä lapsesta poika Aron sai tilan haltuunsa. Hän oli ontuva vanhapoika, joka ei koskaan huudattanut taloaan, vaan jätti sen hoidon langolleen Antille. Talo myytiin rappiotilana pakkohuutokaupalla v. 1906 Johan Albert Buandille, joka muutti samana vuonna sukunimensä Laurilaksi. Hän kunnosti pellot ja lisäsi pinta-alaa, mutta hoiti samanaikaisesti Vuorelan eli Bergankun tilaa Alakylässä asuen siellä. Asuinrakennukset rappeutuivat, kunnes hän myi tilan pojalleen Laurille ja hänen vaimolleen Jennylle v. 1932. Laurin ja Jennyn aikana kunnostettiin Ruohomäen päärakennus ja rakennettiin uusi navetta. Ruohomäestä tuli mallitila, joka tunnettiin kautta pitäjän. Peltopinta-ala oli 11 ha. Pariskunta oli lapseton ja v. 1964 he myivät Ruohomäen Erkki ja Helvi Hirvikoskelle muuttaen itse kirkolle satamaan omakotitaloon. Erkki on Laurin serkun poika.

Erkin ja Helvin aikana peltopinta-ala kasvoi 32 ha omaa peltoa ja 10 ha vuokramaita, yhteensä 42 ha. Metsäpinta-ala oli 82 ha. Ostettuja tiloja yhdistettiin ja tilan nimeksi tuli v. 1980 Hirvikoski. Päätuotantosuuntana lypsykarjatalous; 14 lypsävää + nuorikarja, hevonen, muutama sika ja pieni kanala. Pariskunnalle syntyi kolme lasta; Raija 1955, Tuula 1958 ja Harri 1961. Vuodet olivat työntäyteisiä. Päärakennusta laajennettiin kahden perheen taloksi ja konehalli sekä lämpökeskus nousivat pihapiiriin. Vanhapari myi tilan v. 1985 Harrille ja hänen vaimolleen Annelle, jotka viljelevät tilaa edelleen. Heille syntyi kaksi lasta; Kalle 1989 ja Suvi 1991.

V. 1991 tila koki suuren muutoksen. Lypsykarjasta luovuttiin ja hankittiin emolehmiä naudanlihan tuotantoon. Aluksi muutama, myöhemmin 20 emolehmää. Vasikoineen ja välityseläimineen laitumella käyskenteli parhaimmillaan 60 päätä. Karjatalous loppui vuonna 2000. Pelloilla viljeltiin rehuviljaa ja heinää. Osa navetasta remontoitiin sienimöksi, jossa kasvatettiin osterivinokas-sientä. Isäntä perusti naapurin kanssa pyörösahalaitoksen, Harvalan saha Ky:n.

Monimuotoisuus ja uudet ideat vuosia ennen EU:n tuloa antoivat pariskunnalle ”kylähullun” maineen.

Matkailun alkuvaiheet

Monimuotoisen tilan elämä ja työt kiinnostivat erilaisia retkiryhmiä, joita tilalla otettiin vastaan heti 1990-luvun alkupuolella. Ohjelma koostui tilaesittelystä ja suoramyynnistä. Pian kuitenkin alettiin kysellä, että eikö sitä kahvia ja aterioita saisi myös ostaa.

Mietimme asiaa ja v. 1996 siirsimme vanhan hirsiladon pellon reunasta kallion kupeeseen lähelle maantietä. Lato sisustettiin erähenkisesti ympärivuotiseen käyttöön ja nimeksi tuli Laurin lato.

Kahvitusten ja ruokailujen lisäksi lato tarjosi puitteet kokouksille, illanvietoille ja juhlille. Siitä alkoi matkailun kehittyminen yhdeksi ”tuotantosuunnaksi” tilallamme.

Sienimö

Hirvikosken tilalla tuotettiin Osterivinokas-sieniä vuosina 1991 – 2004. Kasvatushuoneet oli rakennettu vanhaan navettaan ja osaksi pirttirakennukseen navetan kyljessä. Tuotantotilaa oli n. 100 m2 kolmeksi huoneeksi jaettuna. Lisäksi käsittelytilat ja kylmiö n. 35 m2. Pienimuotoisesta tuotannosta siis oli kyse, mutta käsityövaltaisuudesta johtuen työllisti kyllä koko perheen.

Kasvualustat (muovisäkki) sisälsivät viljan olkea kompostoituna, sienirihmastoa ja vettä. Kasvualustojen valmistus on laboratoriohommaa, joten ne ostettiin valmiina. Alkuvuosina alustat haettiin Nauvosta Jääskeläisen tilalta, myöhemmin Virroilta Yläjoen sienimöstä. Alustat alkukasvatettiin valmistuspaikassa n. kaksi viikkoa, sitten tilallamme n. kaksi viikkoa. Sen jälkeen sieniryppäät putkahtivat valmiista rei'istä. Sienen kasvuaika oli n. 4 vrk. Poiminnan jälkeen kasvualusta huilasi n. kaksi viikkoa ja antoi taas satoa. Yhteensä alustasta saatiin kolme satoa. Olosuhteet kasvatushuoneissa olivat tarkoin säädetyt.

Sienimö oli myös nähtävyys ryhmille. Osterivinokas maistui keittona, piiraana tai muhennoksena tilan pitopöydässä. Tänä päivänä sieniruoat ovat edelleen hyvin edustettuna ruokapalvelussa, mutta sienet tulevat muilta kotimaisilta kasvattajilta ja metsäsienten osuus on kasvanut. Emännällä on kauppasienineuvojan koulutus ja sieniretkiä tehdään metsään asiakkaiden kanssa.